Historia | Helsinki Congress Paasitorni

Siltasaaren jylhän kauniin graniittilinnan, nykyisen kokous- ja kongressikeskus Paasitornin, suunnitteli arkkitehti Karl Lindahl, ja se valmistui Helsingin Työväentaloksi vuonna 1908. Talo on taiten entisöity menneitä arvoja kunnioittaen, huomioon ottaen tämän ajan vaatimukset.

Paasitornin jykevä julkisivu on tehty talon paikalla olleesta kalliosta hakatuista kivistä, joita työmiesten ehdotuksesta kaukonäköisesti varastoitiin myös tulevaa, vuonna 1925 valmistunutta laajennusosaa varten. Graniittijulkisivu yhdessä korkean tornin kanssa tekivät talosta huomatun ja kauas näkyvän julkisen rakennuksen. Louhitusta graniitista riitti materiaalia myös pihaa kiertävään aitaan ja viereisen rantakadun kiveämiseen.

Vuonna 1908 valmistunut Paasitornin vanhin osa on tyyliltään myöhäisjugendia. Talon julkisivua, pääportaikkoa ja Juhlasalia koristavat taidokkaat käsityöammattitaituruuteen viittaavat työkaluaiheet ja ammattikuntasymbolit. Geometriset muodot ja abstraktit fantasiaornamentit, mm. luontoaiheet, luovat ajatonta selkeyttä, ja värit hehkuvat lämpöä ja harmoniaa.

Suomen sisällissodassa 1918 Työväentaloa tulitettiin raskaasti, minkä seurauksena mm. talon torni ja Juhlasali jouduttiin rakentamaan uudelleen. Juhlasalin näyttävät valaisimet vuodelta 1919 ovat Karl Lindahlin käsialaa.

Työväentalo sai arkkitehti Karl Lindahlin suunnitteleman, graniittipäällysteisen laajennusosan vuonna 1925. Tuolloin valmistuivat mm. talon nykyinen pääsisäänkäynti, ala-aula ja toisen kerroksen ravintolasali. Tyylillisesti tämä puoli edustaa 1920-luvun pohjoismaista klassismia mm. mustine jykevine pylväineen.

Kuten yleistä on, myös Työväentalon ilmettä ja sisustusta pyrittiin vuosikymmenten mittaan muuttamaan kulloinkin ajan henkeä vastaavaksi. 1990-luvun puolivälissä talo oli varsin huonossa kunnossa. Tällöin tehtiin rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti merkittävä päätös lähteä entisöimään silloin jo kokouskeskuksena toimineen Paasitornin tiloja arkkitehdin alkuperäissuunnitelmia kunnioittaen.

1990-luvun lopulla ala-aulan ja ravintolasalin, nykyisen Paasiravintolan, sisustus palautettiin lähimmäksi alkuperäistä 20-luvun ilmettään. Juhlasali ja lämpiö entisöitiin huolella myöhäisjugendia edustavaan asuunsa. Näyttävää Juhlasalia hallitsevat levolliset mittasuhteet ja värit, unohtamatta tilalle ilmettä tuovia parvekkeita.

Paasitornin vanhalla puolella sijaitsevat kokoustilat entisöitiin jugendhenkisiksi 2000-luvun alussa. Tässä yhteydessä ne myös nimettiin uudelleen talon historiassa merkittävästi vaikuttaneiden henkilöiden mukaan. 2000-luvun puolen välin jälkeen torni kunnostettiin perusteellisesti, ja nykyisin siellä sijaitsee kokoustila, josta on pääsy näkoalatasanteille ainutlaatuisine kaupunkinäkymineen.

Myös sisääntulokerroksessa sijaitseva tasalattiainen Siltasaari-sali henkii talon historiaa. Sen seiniä koristavat musikanttiaiheiset friisit 1920-luvulta, jolloin salissa toimi mykän elokuvan elokuvateatteri.
Pääportaikosta pääsee suoraan kulttuuriravintola Juttutupaan, joka aloitti toimintansa talossa rakennuksen valmistuessa ja on taas vuodesta 1979 toiminut työväentalon vanhan alaravintolan historiallisissa puitteissa. Sisäkautta pääsee myös vuonna 2004 toimintansa aloittaneeseen Ravintola Graniittilinnaan. Korkeatasoinen à la carte –ravintola toimii entiseen voimistelusaliin remontoidussa näyttävässä ja tyylikkäässä tiiliholvisessa tilassa.

Historia mukana arjessa

Kokous- ja kongressikeskuksena toimiessaan Paasitorni pystyy säilyttämään rakennuksen alkuperäisen luonteen suurten kokousten ja tapahtumien pitopaikkana. Asiakkaat ovat arvostaneet Paasitornin rikasta historiaa ja ainutlaatuista arkkitehtuuria. Taloa ylläpidetään, uutta rakennetaan ja toimintaa kehitetään historiallista perintöä kunnioittaen.

Paasitornia on vuonna 2010 esitetty Unescon maailmanperintökohteeksi yhdessä kahdeksan muun työväenliikkeen historiaan liittyvän rakennuksen kanssa. Tanskan työväenmuseon johtaja Peter Ludvigsen on Unescon toimeksiannosta kartoittanut 58 merkittävintä kohdetta 23 maassa ja todennut Paasitornin täyttävän erinomaisesti Unescon kriteerit maailmanperintökohteen autenttisuudesta ja historiallisesta eheydestä.

”Rakennus on työväenliikkeen historian merkittävä symboli, ja sen alkuperäisyyden aste on korkea. Rakennuksesta on pidetty hyvää huolta, ja museoviranomaiset Suomessa ovat antaneet tunnustusta taitavasti toteutetulle entisöinnille,” Ludvigsen toteaa. ”Paasitorni on erinomainen esimerkki toimijasta, joka on ymmärtänyt historiallisen merkityksensä ja ottaa sen huomioon toiminnoissaan.”